Vettä ja hiiriä - UKK 6

40. päivä - 21. heinäkuuta 2020

Ahmantupa - Riisitunturin autiotupa

Autiotupakämppikseni puhuu ulkona vakuutusyhtiön edustajan kanssa. Se siitä lomasta, hän sanoo astuessani ulos. Heillä on vesivahinko vuokra-asunnossaan eikä omistaja, isännöinti tai vakuutusyhtiö ota asiasta vastuuta. Lisäksi hiiret ovat käyneet yöllä syömässä pariskunnan ruokia ja kotona testattu pannukakku tarttui paistaessa paistinpannuun kiinni. Nyt on muuten harvinaisen huono putki päällä.

Lähden puolilta päivin pitkien yöunien saattelemana takaisin ylös tunturiin. Melko kivulias tapa aloittaa päivä, mutta on sinänsä hyvä, että heti ensiaskeleilla lyödään luulot veks. Nousen Iso-Karitunturin laelle. Poro sarvineen köllöttelee polulla. Se nousee ylös katsoen mikä ihme sieltä tulee. Olemme lopulta ehkä muutaman metrin päässä toisistamme, kunnes se tajuaa väistää.

Taukoilen runsaalla mustikkamättäällä ja lapan pulleita marjoja suuhuni. Painava rinkka ja nousut vaativat tiheämpää taukoilua, mutta onneksi on mustikoita. Pilvet katsovat parhaaksi lorauttaa vettä. Aika taas liikkua. Liittolanlammin kodalla kaipailen puhelinverkkoa. Onlinen uupuessa vaivun hetkeksi lepotilaan. Sammakoita vilisee polulla. Pitää ihan katsoa ettei päälle astu. Sade yltyy taas rankemmaksi. Onneksi ennätän juuri silloin Uudensuonlammin laavulle suojaan.

Sade lakkaa ja lähden ylös Riisitunturiin. Polulle on ajettu jotain mursketta. Aivan kuin kävelytietä kävelisi, mutta jyrkästi ylöspäin. Aurinko on laskupuuhissa ennättäessäni lähes kokonaan paljaan tunturin laelle. No nyt näkyy kauas. Suurikokoinen Kitkajärvi näyttää olevan melkein kallellaan tästä perspektiivistä.

Päivän työ on tehty. Laskeudun vähän matkaa toiselle puolelle tunturia etsien kuivaa reittiä pienen tunturisuon lävitse. Suolta polulle ja näin olenkin jo Riisitunturin autiotuvalla. Siilijärveläinen perhe valmistaa ruokaa nuotiolla keittokatoksessa. Koira nimeltään Max haukkuu minua peloissaan. Jutustelemme siinä niitä näitä. Saan heiltä neljä makkaraa, joita jään onnesta soikeana grillaamaan muiden painuessa jo yöpuulle. Lopulta tuvassa nukkuvat minä, perheen isä ja poika. Äiti ja koira lähtivät telttailemaan.

Pirtin pimeydessä jutustelemme vielä kukin makuupusseistamme. Kuusamo, Karhunkierros, koskia, erämaalampia, joihin on istutettu kalaa. Kylläpä on rentouttavan kotoisaa. Unohdan ruokapussini lattialle. Onnekseni tänä yönä ei ole hiiriä.

中村佳穂: そのいのち