Kitkaa - UKK 7

41. päivä - 22. heinäkuuta 2020

Riisitunturi - Kitka (Kuusamo)

Jos nukkuu suositun retkeilykohteen autiotuvassa, kannattaa jättää jotain vähäistä omaisuutta kuivumaan ulos, jotta reippaat retkeilijät eivät heti aamukuudelta kolistele sisään kirjoittamaan vieraskirjaa. Nousen ylös noin kello kymmeneltä. Avaan tuvan oven ja hieron silmiä. Kymmeniä ihmisiä parveilee ympärillä. Otan rinkan sadesuojan mukaani ulkoa kuivumasta. Heti sisään astuvat ensimmäiset vieraat. Peremmälle vaan!

Syön keittokatoksella aamupalan ja huikkaan heipat ystävällisille siilinjärveläisille koirineen. Sain hyvän neuvon Karhunkierrokselle liittymisestä. UKK-reitti jatkuu Riisitunturin kansallispuiston jälkeen Rukalta Karhunkierroksen alusta. Minulla ei ole kuitenkaan intoa patikoida kymmeniä kilometrejä etelään, joten aion lähteä Karhunkierrokselle Sallantieltä. Lisäksi olen kuullut, että Riisitunturilta lähtevä polku on yhtä pöheikköä. Vedän tässäkin mutkat suoriksi ja lähden autotielle.

Laskeudun Riisitunturilta parkkipaikalle. Se on täpötäynnä autoja. Ihmiset voitelevat itseään hyttysmyrkyillä ennen retkelle lähtöään. Nelisen kilometriä käveltyäni piipahdan Korpihilla-nimisessä kahvilassa. Paikka on fiini pytinki puutarhoineen ja suihkulähteineen. Sisällä huomaan olevani aivan väärässä paikassa. Näytän ja haisen siltä, että olen patikoinut kolme päivää. Äkkiä tilausta kehiin. Maksan kahvista ja tölkistä Sandellsia 11 euroa. Älytöntä puuhaa. Täältä ei saa edes oikeaa cokista, vaan pelkkää Rainbow-colaa. Pötkin äkkiä ulos terassille. Pariskunta kyselee tarvitsenko kyytiä. Rukalle olisivat menossa. Kieltäydyn vaistomaisesti. Jälkeenpäin pohdin olisiko se ollut sittenkin järkevää. Ei. Kävellen tässä mennään loputtoman suon halki syteen tai saveen.

Kuusamo! Kävelin sitten ulos Lapista. Kaiken kukkuraksi joudun vielä kävelemään hieman etelään päästäkseni Karhunkierrokselle. On kyllä vähän pöhkö olo.

Sadetta tihkuaa silloin tällöin. Kävelen hiekkatietä Kitka-nimisessä paikassa. Kitkajärvi velloo molemmin puolin maakaistaletta. Vettä pitäisi saada, ja järvivedellä en jaksaisi riskeerata. Lopulta kuulen elämän äänen maastokartasta päättelemästäni kohdasta. Pieni puro solisee tien vieressä. Vedet rinkassa kävelen autiota metsänhoitotietä lammelle, jossa teen sorakasan päällä risukeittimellä pastaa. Sade yllättää ja siirryn pastoineni telttaan lusikoimaan päivän rehut. Huomenna Karhunkierros.

Aretha Franklin: I Say a Little Prayer