Syötteelle - UKK-vaellusreitti

34. päivä - 15. heinäkuuta 2020

Iinattijärvi - Iso-Syöte

Otan lämpimän auringon vastaan heräämällä aikaisin vähäisistä unista huolimatta. Käyn syömään aamupalaa ja huomaan laavulla kaksi avaamatonta Coca-Cola -tölkkiä. Kyllä kiitos. Hetken kuluttua paikalle saapuu Iinattijärvellä syntynyt nainen ja hänen poikansa. Vaaralta näkee kenties kaikki kylän rakennukset. Tuolla on vanha koulu, tuolla mummon pirtti etc. Hampusvaaran juurella sijaitsevassa hallissa on nuoriso aikoinaan kokoontunut tanhuamaan, ja varmaan sittemmin joraamaan. Nainen kertoo, että heillä muinoin on pidetty kylän puhelinkeskusta. 

Lähden alas harjulta loivempaa mäkeä. Portaat eivät nyt kiinnostele. Olen jumissa ja väsynyt. Tulen hitaasti alas mäkeä varoen jokaista askelta. Kone lähtee tänään hitaasti käyntiin. Uudet kipusignaalit herättävät pahoja aavustuksia. Mutta niin vain alun pätkimisen jälkeen askel rullaa ylös asfaltoituja mäkiä kohti Syötettä.

Tosiaan olin suunitellut käveleväni suorinta reittiä Posiolle ja nauttivani Livojärven rantahietikoista matkallani. Tutkiessani Syötteen kansallispuiston karttaa ja UKK-vaellusreittiä yleensä, en kuitenkaan voinut välttää kiusausta. Samalla suunnitelmien muuttuessa olen nyt kantanut 5 päivän ruokia repussani turhaan. Syötteellä on kauppa. Ehkä tästä on oleva vielä hyötyä. Joka tapauksessa tästä tulee yksi matkapäivä lisää ja 70 kilometriä metsässä ennen Posiota. 

Lähestyessäni Iso-Syötettä (jota ainakin markkinoidaan Suomen eteläisimpänä tunturina) äkkkään UKK-reitin ja hyppään metsäpoluille. UKK-reitti on siis noin 900 kilometriä pitkä vaellusreitti Kolilta Tulppioon, jonka Urho Kekkosen huhutaan kävelleen vuonna 1957. Se on paikoin huonosti merkattu ja kunnossapidetty, mutta jotkin sen osat ovat edelleen suosittuja reittejä kuten Karhunkierros Kuusamossa.

Raakoja hilloja vielä kaikkialla. Niitä on kyllä paljon. Tauollani huomaan, että auto ajaa viereiseen pihaan. Käyn kysymässä vettä. Pariskunta on juuri palannut hilloja poimimasta. Kyllä niitä siellä jo on. On hyvä hillavuosi. 

Saavun laskettelukeskuksen juurelle mökkien sekaan. Huomaan tässä vaiheessa, että täällä on kaksi ravintolaa. Otan puhelimen käteen ja kyselen majoitusta hotellista. Siellä on täyttä. Mistään ei löydy plänttiä teltalle, joten käännyn takaisin luontopolulle, jota reunustavan metsikön suojiin vetäydyn yöksi.

Chris Rea: I Can Hear Your Heartbeat