Puoliväli

31. päivä - 12. heinäkuuta 2020

Puolanka - Pudasjärvi

Tuorejuusto ja leipä. Siinä kaksikko, johon en ole vielä kyllästynyt. Tänäkin aamuna kaavin yhtä valkosipuli Bonjour -purkkia tyhjäksi rieskan päälle. Lisukkeina menee pähkinöitä, kuivattuja aprikooseja ja suklaata. Tällä hetkellä menee levy Fazerin sinistä päivässä. Siihenkään ei kyllästy.

Tovin käveltyäni pakumies pysäyttää vierelleni. Jaada jaada jaadajaada. Hän jää miettimään hyvää telttapaikkaa minulle. Raksutuksen jälkeen Jaurakkajärven avokota on se ainoa oikea. Kiitän neuvosta, ja hän lähtee jatkamaan kylille.

Ohitan mannersuomen keskipisteen. Puoliväli. Olenko nyt siis kotimatkalla? Enää toinen mokoma. Kuvittelen itseni syömässä meren antimia Norjan rannikolla. Tilaus olisi ruhtinaallinen. Illalla kömpisin majatalossa huoneeseeni, josta voisin ihailla satamaan lyövää merta koleassa elokuisessa illassa.

Yleisradion Radio Sodoma on ollut matkallani erityisen suuri apu. Antti Holman sympaattinen perseen hajuinen pikimusta satiiri on välillä saanut minut nauramaan niin, että minun on täytynyt hyppiä heti vessapaperirullan kanssa jonnekin pöheikköön. Radio Sodoma ja vyötäröä puristava rinkka tuovat helpotuksen. Kaikki on ohi ennen kuin se on edes alkanut.

Pudasjärveläinen mies ja poika ajavat vierelleni viininpunaisella maasturilla. Jäämerelle?! Kelpaako kyyti Pudasjärvelle? Saisit siitä 70 kilometriä. "Käveltävä, näin on päätetty ja haluaisin suostua".

Käyn pyytämässä vettä Askan majapaikasta. Isäntä istuu kiikarit kourassa aurinkotuolissa. Paikassa ei ole asiakkaita laisinkaan. Kuikka on sentään saapunut pesimään vuosien hiljaisuuden jälkeen. Lisäksi pihan liiteriin on majoittunut kaksi poroa. Jatkaessani matkaa näen kyseiset porot jolkottelemassa tiellä ja kiusaamassa autoilijoita. Minut nähdessään ne ottavat hatkat. Ennen tätä päivää oli poro minulle vieras laji. Nyt kymmenten yksilöiden jälkeen tuntuu, että ne ovat vain vapaana juoksevia peuralta näyttäviä lehmiä.

Tänään hillun kävelyn aikana tunteja puhelimessa. Jaaritellen jaloiteltavat kilometrit on käytännössä ilmaisia. Keho autopilotille ja ohjaamosta voi liueta hetkeksi pois.

Pudasjärvi. Kiitos Kainuu. Tuonne muistojeni roskapostikansioon sinun pientareesi painuu. Nyt ollaan Pohjois-Pohjanmaalla. Väsyttää. Juoksen viimeiset kilometrit yksitoikkoisuuden vuoksi. Viimein saavun kota-laavu -systeemille. Teen tulet ja itikat kaikkoavat. Maisema on rauhoittava. Hyvä tästä tulee.

The Band: Acadian Driftwood