Perinnöt

18. päivä - 28. kesäkuuta 2020

Karttula - Tervo

Joka aamu kömmin ulos teltasta ja unohdan sulkea hyttysverkon. Alle minuutissa telttani kattoon ehtii kymmenittäin kärpäsiä ja muutama paarma. Katson usein näitä pikkuisia pettyneinä. Miten te oikein ehditte?

Matkalla Karttulaan käyn Sinisentien varrella Hepolammessa uimassa. Jokainen liike vedessä avaa kehoni lukkoja ja tuottaa mielihyvää. Lampi on vielä harvinaisen syvä, ja siten virvoittavan vilpoisa.

Karttulan pizzerioitsija suosittelee minua kävelemään Turkissa Bysantin raunioilla. Kaippa siinä olisi vähän eri syvyydet verrattuna näihin mummun perinnetilojen vesakkoihin ja sortuneisiin navetoihin. Pizzeria Avokado jää mieleeni ulospäinsuuntautuneesta ja omistautuneesta pitäjästään. Toki sen ymmärtää. Matkani perusteella turkkilaisten ja kurdien valmistama pizza ja kebab ovat maamme perinneruokia. Monessa kylissä heidän ravintoloilleen ei löydy vaihtoehtoja. Sitten joskus, kun ruoka syödään pillereinä purkista, niin mummut voivat kertoa lapsenlapsilleen, että silloin muinoin tilattiin pyöreät lätyt kotiovelle.

Bussipysäkillä jututtamani paikallinen puliveivari naureskelee matkani pituudelle. Paikkatietämystä kysyttäessä hän kertoo, että kun eteenpäin mänet, niin siellä lukkoo lähe ja sieltä saa hyvvee vettä. Ikävä kyllä mitään lähteeseen viittaavaa ei silmiini satu. Sen sijaan Tervon puolella käyn katsastamassa keisarin ensimmäisessä maailmansodassa kaivauttamia vallihautoja. Ne jäivät tietysti käyttämättä. Keisari ja saksalaiset hävisivät. 

Saatan päivän urakan päätökseen kävelemällä pikkuteille kohti Pielavettä. Löydän Viitajärveltä viehättävän pienen niemen, jonne viritän telttani. Vieressä lojuu useita puisia veneen raatoja. Sadat hyttyset laskeutuvat hyttysverkolleni. Laitan kaikki verkot ja ulkoteltan suun visusti kiinni. Nyt en teitä jaksa. 

Tänään meni 28 kilometriä, huomenna 30 kilometriä.

Tikka. Vieläpä harvinainen valkoselkätikka lehahtaa viereisen puun oksalle. Se säksättää siinä hetkisen, kunnes jatkaa matkaansa. Lehdet havisevat puissa vaimeasti. Laskevan auringon oranssi rauhoittaa. Jalat ovat muusia niin kuin kuuluukin.

Nana Mouskouri: Les parapluies de Cherbourg