Mies ja lintu

16. päivä - 26. kesäkuuta 2020

Maijoo - Suonenjoki

Herään Maijoolla ummehtuneen lannan hajuun. Ilma ei tunnu liikkuvan juuri lainkaan. Pulahdan taas veteen, joka tuntuu lämpimältä kiisseliltä. Tällä kertaa löydän pohjasta lähteen, ja annan viileän veden hoitaa jalkapohjiani.

Oikaisen metsän läpi takaisin Suonenjoentielle. Hetken kuluttua auto tekee tiellä u-käännöksen ja jää odottamaan minua bussipysäkille. Ehkä noin nelikymppinen nainen nousee autosta, ja huuta minulle vastaan. Minnes sulla on matka? Jaaha! Arvasinkin, että sä olet niitä hulluja, jotka vaan kävelee. Oletko varma ettei kyyti kelpaa? Entä mitenkäs nestetankkaus? Kelpaako vesi?

Vastaan kieltävästi kysymyksiin, ja naureskelemme molemmat tilanteelle. Totisesti eri syistä. Nainen hyppää takaisin auton rattiin ja kaasuttaa takaisin tielle. Jään miettimään näitä kohtaamisia. Onko näistä kyydeistä kieltäytymisessä järkeä? Jos kuviteltaisiin, että aika olisi jokin ihan muu ja joku tarjoaisi hevoskärryillä kyytiä, niin se olisi jopa sopiva vaihtoehto kävelylle. Autojen nopeus on omiaan pilaamaan tällaisen reissun atmosfäärin. Tunnelmaa pitää keinotekoisesti vaalia. 

Suonenjoella tiira tekee muutaman syöksylaskun pääni yli. Mikähän sille tuli? Mistä moinen tervetulleeksi toivotus? Toinen outous osuu myös silmään. Mies seisoo boksereissa jalkakäytävällä ja syö mansikoita. Täällähän on mainio meininki. Hetken päästä mies viilettää nopean näköisellä polkupyörällä ja ammattivetimissä ohitseni. Aivan.

Pizzeria Kemerissä pääsen jututtamaan melkein paikallista pariskuntaa. Saan hyviä ajatuksia reittiäni varten ja nauramme kernaasti kimppuuni käyneelle linnulle, joka on seurannut minua ja istuu nyt katuvalaisimen päällä. Mies ja lintu kohti lappia. Se olkoon uusi franchise. Keskustelusta jää olo, että onpa köykäistä joutua taas lätkimään. 

Ostan kaupasta kalliita mansikoita. Kerran sitä ollaan mansikoiden mekassa. Kellotaulu näyttää 32 celsiusastetta, vaikka on jo ilta ja aurinko on hieman uninen. Kävelen 7 kilometriä ulos Suonenjoelta, ja löydän vanhan pehmoisen talouskuusikon. Avaan alkoholittoman oluen ja mansikkalaatikkoni. Seksihelle tekee lähtöään, ja juuri kun sitä ehti siihen tottua.

Mikko-Ville Luolajan-Mikkola: Albatrossi