Käsinkalastus

24. päivä - 4. heinäkuuta 2020

Vieremä - Kajaani

Aamyhdeksältä lähden Nissisten kyläkaupoille. Maanviljelijöitä ja lomittajia istuu kahviossa. Vanha pappa kähisee minulle kysymyksiä. Hänen silmistään hehkuu silmiinpistävä elämänilo. Hoidan muonitukset kuntoon ja nautin turhan monta kuppia kahvia. Kyläkauppias tarjoaa sämpylän ja kahvin minulle. Joku on voittanut 1,5 miljoona lotossa täällä. Ei ole vielä poikennut kakkukahveille.

"40 vuotta kuljetusalalla! Minun bussissa ei Neuvostoliitosta tuotu hasista. Kommunisti olen. Moto-Auk!". Mies on juonut litran viinaa viime yönä ja soittaa rikkinäistä levyä savustuspaikalla. Loputonta hekotusta ja maiskuttelua. Miehen ystävä valmistaa ruokaa ja kiroaa toverinsa saamattomuutta. Tämä selvemmillä vesillä uiskenteleva mies sanoo matkastani, että oma harrastus on oma harrastus. Kalastus on hänen juttunsa. Sadat kuhat tarttuvat kesällä koukkuun ja hän jakelee niitä muille karavaanareille. Minulle hän antaa kyytiin broileria, lohta ja oluen. Humaltunut mies nuokkuu. Vaimo saattaa hänet vaunuun lepäämään.

Mukavaa sakkia ovat karavaanarit. Kivoja pieniä yhteisöjä luovat. Täällä saa sanoa jopa terve nukkavieruille! Leirintäalueiden ylläpito tapahtuu talkoohengessä ja juoksevilla vuoroilla. Minulle kerrotaan, että tämä on vaihtoehto mökkeilylle. Niinhän se on, etteivät kaikki tarvitse mökkihöperöitymisen suomia iloja, ja sitä että itkoidenkin täytyy olla hiljaa. Ehkä toisille on tärkeämpää yleinen saunavuoro ja tutut, puolitutut ja tuoreet kasvot ympärillä.

Vuolijoki 29 km. Seuraavassa kyltissä lukee Vuolijoki 30 km. No mitenkäs se nyt sillä lailla. Olisiko paikallista, sitä pohjoisimman savon, huumoria?

Sataa paljon. Nuori nainen painelee ohitseni polkupyörällä tuhannen kyytiä. Avokota tien varrella. Miettimättä siirryn katon alle lepäämään. Tällaisia pitäisi olla koko Suomi pullollaan. Seinällä lukee käsinkalastus, ja kodalta laskee lyhyt polku Rahajoelle. Jokea pitkin nousee keväisin niin suuri määrä haukea kutupuuhiin, että täällä on mahdollista korvausta vastaan pyytää niitä käsin. Netistä luen, että aikoinaan kymmenkiloisilta hauilta on laitettu esimerkiksi kivellä lyömällä henki pois, ja on juostu virkavaltaa pakoon alueen metsiin. Salakalastus on sittemmin laitettu kuriin urheilullistamalla väsyneiden kalojen pyynti käsihommiksi.

Nousen mäen päälle ja edessäni avautuu maisema, joka tuntuu erilaiselta kaikkeen aiempaan verrattuna. Näen kauemmaksi kuin aiemmin ja korkeuserot alkavat olla jo huomattavia. Tie mutkittelee tiheän metsän lävitse. Kajaanin kyltillä jään nauttimaan muutoksesta. Nyt ollaan Kainuussa. Kävelen tovin, jonka jälkeen asetun männikköön. Hyvää vaihtelua. Kiitos Savo. Saimme toisistamme varmasti tarpeeksemme.

Back of The Moon: Ship in a Bottle