Joutavuuksia

25. päivä - 5. heinäkuuta 2020

Vuolijoki

Bottas johtaa! Kävelen tien vasenta laitaa kännykkä kourassa ja etsin nettiradiota. BBC ei tietysti toimi täällä. Eikä asiassa auta edes lisenssien kierto kaiken maailman vpn-häkkyröillä. Bottas voittaa! Tämä jos jokin tuo lisää pontta poljentooni. 

Vuolijoella käyn syömään Mekan grillille. Saan kuulla, että grillillä on vankat perinteet, jotka paikallinen pariskunta on herättänyt uuteen eloon pidemmän tauon jälkeen. Mainio paikka. Täältä saa jopa viiniä ja viinaksia. Tilailen itse pizzan ja oluen. Keskustelen isännän kanssa niitä näitä matkastani. Hän ja paikallinen asiakas tuumailevat minulle telttapaikkaa. Hyviä ideoita satelee kasapäin. Lopulta tämä minua hieman vanhempi asiakas tarjoaa couch surfing -hengessä yösijaa. Saunakin mainitaan. Olen myyty. Soitto vielä puolisolle ja rinkkani lähtee hänen matkassa takaisin suuntaan, josta kävelin. Seuraan itse perässä ruokailun ja kaupan jälkeen. 

Kaupassa keräilen tavaroita ja puhun puhelimessa niitä näitä. Nappaan muutaman saunakaljan matkaan ja olen kassalla juuri ennen yhdeksää. Kaljupäinen lihavahko mies järjestää kuitenkin kassalla hienoisen ongelman ja äksyilee minulle huutaen: "Mene ulos puhumaan siihen puhelimeen". Hän toljottaa minua silminnähden vihaisena. Kello lyö yli yhdeksän. Hän ei raivoltaan muistanut nostaa olutlavaansa liukuhihnalle ajoissa. Käyn vaihtamassa olueni alkoholittomiin. Nuorimies kassalla pahoittelee tapahtunutta. Ei mahda mitään. Suurempi oli hänen häviönsä, ja ehkä hänellä oli omat syynsä hermostukseensa.

Löydän tieni maalaisidyllissä asuvan perheen tykö. Saan kuulla, että tilalla on lypsyrobotti. Ihminen on nero. Eipä tuohon muuta voi sanoa. Lehmät jonottavat itsekseen robotin käsittelyyn. 

Majapaikassani esiintyvästä symboliikasta päättelen, että oli kenties tarkoituksellista, että alkoholi jäi hyllyyn. Vahva uskonto on täällä läsnä. En ole koskaan ollut tällaisella kosketusetäisyydellä fundamentaalisen sanan seuraamisen saloihin. Omien puolustusmekanismieni aktivoinnin sijasta keskityn henkisiin ja hengellisiin kokemuksellisiin ilmiöihin, joista keskustelu sujuu vapautuneesti. Vaikka en olekkaan valmis hyppäämään taivaaseen johtavalle ikuisuuden tielle, arvostan uskovaisia siitä, että he hakevat vastauksia kysymyksiin, joille nykyään lähinnä tuhahdetaan: "joutavuuksia". Mikä on elämän tarkoitus? Heille se olkoon Jeesus ja tie ikuista suurempaan taivaalliseen olemassaoloon.  Minulle se on elämä itsessään - itseisarvollisena maailmani spektrinä.

Kenties yhteiskunnallisen järjestelmämme kaunein piirre on se, että oman värityskirjansa saa värittää haluamallaan tavalla, kunhan kerää kortensa kekoon järjestelmän hyväksi. Täällä saa leikkiä oman elämänsä intiaania, eikä siihen niin paljon rahaa vaadita. Tietysti jos porvarillinen elämä yltäkylläisyyksineen kiinnostaa, on corporate man -tasoja hypittävä ylös. Kenties kaikki valitsevat lopulta elämänsä persoonallisuusmittareidensa perusteella. Se olisi ainakin mielestäni ihanne, sillä olkaamme yhtä mieltä siitä, että raha itsessään on ainoastaan onnea, kun itseään vertaa muihin ihmisiin. Minä lausun 122 ave mariaa tuota ja tuota enemmän. Minun alttarini on helvetin kokoinen. Jos miettii, että elämä on taulu, jota tulee tuijotettua vielä 70-vuotiaana, niin olisihan se kiva, jos se olisi mielenkiintoinen. Kenties pienetkin sävyerot kaupasta saatavien ja itse sekoitettujen maalien välillä ovat ihmismielelle mittavia.

Illalla ehdotetaan rukoilua. Olen vieras, joten on kohteliasta ja kunnioittavaa suostua. Sikäli olen myös aidosti utelias. Illuusio on kaunis. Rukous on raikastava. Rituaaliin pysähtymisessä ja hiljentymisessä on mystisyyttä. Kiitän ja analyyttisesti puran ajatukseni rukouksesta. On hyvä miettiä tälläisen kokemuksen eroa illalliseen, jonka ääressä koko perhe istuu hiljaa ja näprää laitteitaan. Ei kai mikään tuo ihmisiä enemmän yhteen kuin yhteinen empaattinen tilaisuus, jossa ihminen antautuu ja tunnustaa oman pienuutensa. Tähtitaivaan katselussa olen huomannut tämän mentaliteetin olevan spontaanisti läsnä.

Mustaa ja valkoista. Harmaansävyjä. Niitä maailma tarvitsisi. Liian hanakasti lähtee ihminen sotajalalle. Olen muuten hyvin tietoinen problematiikoista, joita uskonnot kätkevät sisäänsä. Mutta en usko, että yksilöiden alistaminen tietyllä maailmankuvalla on ainoastaan uskonnoille ominaista. Se on vain inhimillistä.

Mac Davis: Stop And Smell The Roses