Cashewpähkinöitä

26. päivä - 6. heinäkuuta 2020

Vuolijoki - Manamansalo (Vaala)

Sateilta ei pääse tänään karkuun, vaikka odottelen pitkälle yli keskipäivän venyttäen majoittajieni vieraanvaraisuutta. Lopulta on aika lähteä. Pääsen isännän kyydissä takaisin Vuolijoen kylille. On monella tasolla raastavaa hypätä ulos kotoisasta maalaistalosta hajanaisten ukkoskuurojen sekaan. Miksi taas kävelen? Kilometrienkö vuoksi? Tietysti. Turhan moni on kysynyt minulta syytä matkalleni. Mikä sai sinut tekemään tälläistä? Totuus on melko yksitoikkoinen: sain idean ja päätin yrittää toteuttaa sen. Tuo idea oli ja on edelleen kiiltävä ajatus. Sellainen ainainen lähde energiaa, jonka olen antaumuksella tyköni ottanut. Vai ottiko se minut? En tiedä.

Ukkospilvet murahtelevat ympärilläni. Aurinko paistaa. Sitten taas ei paista. Laihaa tihkua. Painepesuri. Riittää! Voisinko jäädä tähän makaamaan? Tai tuonne? Mietiskelen kuusen alla. Kastelevatko oksilta tipahtavat marmorikuulan kokoiset pisarat minua kahta pahemmin? Salama lyö. Yksi, kaksi - oivoi. Todennäköisyydet! 12.12.2012 kävelin kahden kaverin kanssa laivalla rulettipöytään ja löimme kukin rahaa numerolle 12. Se osui. Lähden ukkospilveä kävellen karkuun.

Elämä on kuin pussi cashewpähkinöitä. Se on täynnä energiaa, mutta aikamoista mussutusta eikä siitä tule täyteen. Ikävästi jää vielä hampaan koloon sitä ja tätä. 

Sade väistyy. Löydän tulentekopaikan Oulujärven rannasta. Haalea sateenkaari siintää horisontissa. Manamansalo näkyy jo tästä. Sinne olisi tarkoitus. Viimeisen lossin lähtöaika Alassalmesta on kello 23. Parempi kiirehtiä siihen kuin vaivata lossin kuljettajan yöunia.

Rinkka selässä viiden kilometrin tuntivauhti on mukavaa, kun vauhtiin pääsee, mutta jalat kyllä muistuttavat seuraavana aamuna, että mielummin malttia. Omien rajojen kokeilu on kyllä hauskaa mitä tulee pitkiin etenemisiin ilman taukoja ja rullaavan askeleen ylläpitämiseen. Käytännössä näissä hommissa on kaksi vaihtoehtoa: jalat kipeäksi ja pää tyhjäksi tai rauhallisesti toteutettu tauotettu tien tallaus ja kirjoittamista.

Liikkukos lossi vielä? "Viisi minuuttia ja mennään", kertoo kapteenimme. Ensimmäinen sinänsä laillinen kulkuväline. Istahdan akkulaatikon päälle. Lossia ei näemmä ole suunniteltu kävelijöille. Mieleeni juolahtaa ajatus edestakaisin liikkuvasta lossibaarista. Tässähän ehtisi yhden karaokebiisin vetämään. 

Manamansalossa heitän teltan pystyyn kahden mökin väliin. Tätä nykyä telttapaikka löytyy yllättävistä paikoista, sillä algoritmini nukuttavan maa-alustan löytämiseen ovat kehittyneet huomattavasti. Myräkät löytävät minut pian uudestaan. Sade ropisee. Syön cashewpähkinöitä. Onhan tämäkin koti. Tavallaan.

Steve Winwood: Valerie