Budapest ja pessimistit

30. päivä - 11. heinäkuuta 2020
Puolanka 

Hyppään ojan yli tielle yöllisestä piilopaikastani ja pysähdyn juttelemaan saksalaisen pyöräilijän kanssa. Hän kertoo polkevansa Liettuasta Nordkappiin. 100 kilsaa menee päivään 20 kilon kantamuksilla. Saksalaisille tyypillisesti miehen englannin kielen taidot hupenevat nopeasti.



Päivää! Onko pitkä matka? Minulle huudellaan pihasta. Jäämerelle meinasin. "Hyi helvetti", mies vastaa. Puolangan vesitorni viittoo minut kylile. Ravintolaan ja sassiin. Otan juoksuaskelia. Vasemalla talon seinässä lukee pessimistien talo. Kolme miestä kaljottelee terassilla. He äkkäävät minut, vaihdamme muutamat minulle jo tutut vuorosanat, ja sitten olenkin oluen ja pikkupurtavan äärellä terassilla. Yksi miehistä on muuttanut Bratislavasta koronan vuoksi takaisin Suomeen. Hän kutsuu seuraavaa kuntaa pohjoisessa eli Pudasjärveä Budapestiksi. Budapestmies on myös äijäporukan kuskina ja matkaoppaana. Kaksi miehistä on Kouvolasta. He juovat kaljaa ja virittyvät. Paikalle saapuu lisäksi nainen, joka on ajanut Suomussalmelta polkupyörällä, ja hänen tyttärensä, jonka hän on soittanut hakemaan. Nainen tuntee Budapest miehen, mitä ilmeisemmin lapsuudesta. 


Pian terassi on täynnä yhtä sun toista henkilöä. Hetken tunnen olevani osa kyläyhteisöä, kunnes huomio kiinnittyy omaan reissuuni. Pessimistitalon myyjä toteaa minut hulluksi. Muut esittävät kysymyksiä ja lopulta päättävät, että Taivalkosken sijaan, minun kannattaa kulkea kohti Ervastia ja Pudasjärveä. Motoristimies osaa neuvoa majapaikankin.

Budapestimies ja remmi lähtevät Hepokönkäälle näkemään Suomen suurinta vesiputousta. Minut he ohjaavat vasta avatulle Iikan grillille, jota ei edes Google vielä osannut suositella. Tilaan kerrosaterian poikineen. Juhlistan 90 kilometrin päättynyttä taivalta. Vaikka nuoret naiset vaikuttavat olevan vielä hieman ulalla häärätessään keittiössä, on grilliruoka ehdottomasti yksi reissuni parhaimmista. K-marketissa pinoan suklaalevyjä, pastaa ja leipää liukuhihnalle. Näillä pärjään taas seuraavat 60 kilometriä.



Kävelen ulos Puolangalta ja hetkeä myöhemmin olen poronhoitoalueella. Näin se vaan kävi. Tätä pohjoisemmassa en ole edes ennen ollut. Avaan oluen ja videopuhelun. Langan toisessa päässä on mm. Corporate man. Kyltti Rovaniemelle näyttää paria sataa kilometriä. Tunnen saavuttaneeni jo jotain.

Kommentit

Lähetä kommentti