Autuaankannas

17. päivä - 27. kesäkuuta 2020
Suonenjoki - Kuopio (Karttula)

Pyöräilevä rouva huutaa minulle tomerasti - pysähdy! Minnekäs käy matka? Jäämerelle. Ettäkö minne? Viiton kohti pohjoista. Pohjoiseen. Jäämerelle. Onko se helle vai minä, mutta hän on pyörällään äimistyksestä. Terveiset vaan, jos löysit blogini.



Lompsin tänään Karttulantietä. Täältä löytyy viljelyksiä, joissa kasvaa mm. mansikkaa, vadelmaa ja pensasmustikkaa. Vesi herahtaa kyllä kielelle, kun katselen lämmöissä pitkälle kypsyneitä mansikoita. Kukaan ei ole töissä, sillä onhan lauantai. En raaski kähveltää marjaakaan. Kaipa tässä luodaan uusiokulkurin etikettiä.


Saavun Mustolanmäelle. Tästä paikasta sain kuulla jo Kangasniemellä ja toistamiseen eilen pizzalla. Mäen päällä on pitkät rivit mansikkaa, häkellyttävän kauniit ja avarat maisemat ja kaiken päälle Euroopan marjakuusten oksien varjostama tunnelimainen ilmestys, jonka läpi ajetaan. Karttulasta päin ajavat hidastavat kyytiään mäen laella ja hengähtävät hetkeksi katselemaan kaukaisuuteen.


Jään jututtamaan postilaatikolleen kävellyttä miestä. Hän kertoo Autuaankannaksen kioskin olevan auki ja suosittelee pyörähtämään siinä samalla Lintuniemessä kalasääsken pesällä. Mapsissa mielenkiintoni herättänyt paikka osoittautuu siis turboahdetuksi hyveellisyyksien ryppääksi. Vasemmalla avautuu laajalle levittäytyvä Virmaanpää ja oikealle jää Autuaanlampi. Niiden keskeltä löytyy kioski, josta kävelymatkan päässä Lintuniemen lonkero ulottuu kapeana koukerona 2 kilometriä kohti järven selkää.

Huoltoauto tuo minulle tänään myös ruokaa ja juomaa. Parempaa paikkaa vanhempien kanssa levähtämiselle tuskin olisi voinut vaatia, ja nyt sellainen osui sattumalta kohdalle. Käymme kalasääsken pesällä, mutta sen käyttöaste jää arvoitukseksi.


Hento ilta-aurinko saattelee minua viimeiset kilometrit. Pystytän telttani metsänhoitotielle mitään sen kauniimpaa leiripaikkaa edes ajattelematta. Nukkumavalmiudessa kuulen jonkun suuren eläimen juoksevan ehkä noin 10 metrin päästä. Taisi olla jokin sorkkaeläin. Naapuruston koirakin on vainunnut jotain. Ravitsen mielenkiintoni googlailemalla mesikämmenistä.

Kommentit

  1. Unknown3. heinäkuuta 2020 klo 6.32

    Taivaltajalla on hyvä olla huoltojoukotkin valmiudessa. Ihmisten reagointi matkan varrella on varmaankin erilaista verrattuna esim. Espoon ja Savon välillä. Muuttunee vielä, mitä pohjoisemmaksi pääset. Jälleen hyvät kuvat ja musiikki myös ok. Jämijärvi "seuraa" ☺️

    VastaaPoista
  2. Kaarina19. elokuuta 2020 klo 13.31

    Hei, löysin blogisi nuorison avustuksella. Hienoa, että olet päässyt jo kohteeseen. Terveisin pyöräilevä rouva Suonenjoelta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti