Amor fati

23. päivä - 3. heinäkuuta 2020
Kiuruvesi - Salahminjärvi (Vieremä)

Salam aleikum! Salahminjärvi kutsuu. Juon Maxim-urheilujuomaa tien laidassa. Ai mitäkö Hartsportille kävi? Logistiikkaketjussa havaittiin puutteita, ja näin toisen tilalle tuli toinen, mutta ei pelkoa, sillä tämä on vain väliaikainen ratkaisu. En voi kuvitella Lappia ilman Hartsport-urheilujuomaa. 



Pappa pysäyttää vierelleni lava-autolla. Tuletkos minulle töihin heinää niittämään? Viikonlopuksi? Hän on harmissaan, että minä vain kävelen. Kerron, että en millään ehdi. On kiire Jäämerelle. Sitten saan kuulla kuinka Raamattu selittää nyky-yhteiskunnan turmion. Hesekielit sun muiden Israelin pappien tekstit selittävät jonkun netissä esiintyvän ihmisen mukaan hienosti kaiken, joka on maailmassa pilalla.

Jeesuksen tekojen perusteella voisi kuvitella, että siitä saisi aikaan vain sellaisen "love not hate" tyyppisen pasifistisen kum ba yah -liikkeen. Tietysti raamattu nyt ei ole vain Jeesuksen tekoja, vaan sisältää myös olennaisena osana pirujen maalailun seinille. Minä valittu kansa hyvä, sinä ei-valittu huono. Tietyt maailmankatsomukset eivät osaa olla kuin sodassa, sillä niillä ei ole tarjottavanaan rauhaa. Niiden hengellisyys on suurimmilta osin ulospäin suuntautunutta tuomitsemista, kyseenalaistamista ja vihaa. Ne eivät voi sanoa, että kaikki on jumalan tahto, vaan keksivät kaikenlaisia teologisia pelejä joita jumala pelaa ihmisten kustannuksella. Onkohan jumala ikinä halunnut vallitsevaa maailmanjärjestystä?

Pappa lähtee kiitollisena keskustelusta. Hän oli selkeästi iloinen, että pääsi purkamaan tuntojaan, ja oli hänellä hyvääkin kritiikkiä politiikasta ja ihmisten yleisestä turhamaisuudesta. Mutta jätetääs se jumala nyt rauhaan.

Voihan Lucifer! Kuunneltujen Jeesus-juttujen vuoksi olen nyt myöhässä Salahmin kyläkaupalta. Matkan varrelta löytyy kuitenkin kyläkauppa, jota digiloikka ei ole vielä saavuttanut. Se on paikallinen Tarmon lähikauppa. Myyjä on juuri sulkemassa puljua, kun saavun paikalle, ja kantaa elintarvikkeita kuljetusautoon. Sulkiessaan takaluukkua, kolahtaa se häntä hieman otsan yläpuolelle. Otsa teipattuna hän myy minulle oluen ja jäätelön.



Oikaisen paikallisten neuvojen vastaisesti vanhoille metsäteille. Ensimmäinen tie kulkee nuorisokodin pihan läpi. Arvatenkin laitoksen miesohjaaja kysyy kuka olen ja mitä teen. Kerron, että Salahmiin olen menossa. Hän vastaa: "Vai että Salahmille.". Ohjaajat ovat epäileväisiä Mapsin osoittamasta tiestä. Nainen kertoo, että yhden tien päälle on istutettu metsää. "Digiloikka", toistelen päässäni, kun lähden uhmaamaan paikallisten tietoja.

Metsätaipaleella näen vanhoja autioita pihapiirejä, joiden rapistuvat talot on lukittu isoilla lukoilla. Liekö ne lukittu varkaiden ja kulkureiden varalta vaiko, jotta vanhat henget eivät pääsisi ulos. Tänne saa kaikki muistot säppiin. Suuria raparpereja pursuaa sieltä täältä. Isokuovi lentelee taukopaikkani yllä säästelemättä varoitusääniään. Tekisi mieli kertoa sille, että ihan vaan hetken tässä lepään. Pesäsi on turvassa. Luottamus. Se vaatii avoimin kortein pelaamista. Suorapuheisuutta - tarkoitusperien kommunikoimista. Kun kerron täällä tien päällä, että mistä tulen ja minne olen menossa, tipahdan automaattisesti laariin, jossa ihmisten on helppo lähestyä minua. En ole uhka, en ehkä edes mahdollisuus. Matkani on mielenkiintoinen.



Tielle oli totisesti istutettu metsä tai se on ajan kanssa villiintynyt. Käyn kastumassa vesakossa, kunnes päätän harhailun takaisin oikealle tielle. Pahuksen digiloikka. Kuuden kilometrin matka muuttuu kymmeneksi. Soitan matkalta Hiilimutkan leirintäalueelle, josta saan telttapaikan. Saunaan ei kuulemma enää näin myöhään pääse.

Karavaanialueen illan emäntä odottaa minua toimiston ulkopuolella. Hän kertoo, että halusi tulla katsomaan josko oikeasti kävelen. Esittelyn jälkeen hän käy vielä kuiskaamassa, että saan mennä isäntien vuorolla saunaan. Istun saunanlauteilla vichy kädessäni. Kiukaankivet kohoavat kehikossaan kattoon asti. Kiitos karavaanariemäntä.


Käyn uimassa viileässä Salahminjärvessä. Kylmä vesi saa taas jalkapohjani huutamaan armoa. Heitän löylyä päälle. Mitään en tästä vaihtaisi pois. Amor fati.

Kommentit

  1. Salahminjärvi. On siinäkin nimi. Mutta syvällisiä keskustellen ja saunassa hoitaen Salahmin salat aukeaa. Terveissii toisen järven rannalta

    VastaaPoista

Lähetä kommentti