Valonpilkahduksia

6. päivä - 7. kesäkuuta 2020 

Heinämaa - Merrasjärvi

Tänä aamuna luulen ylittäneeni tietyn henkisen rajan, sillä huomaan uudenlaista keveyttä jaloissani. Myös sää on toistaiseksi puolellani. Kuorihousut vaihtuvat verkkareihin ja sullon takkini visusti reppuun. Oikea jalkaterä vihoittelee hieman, mutta kiinnitän erityistä huomiota jalan asentoon ja pian olen taas yhtä varusteideni kanssa.

Päivän ensimmäiset kävelytunnit ovat kirkkain valonpilkahdus jalkapatikkani häilyvässä hämäryydessä. Ajatukseni aaltoilevat luokseni tasaiseen tahtiin ja saatan vihellellä oloni vireyttä. Harmonioiden hiipuessa nostan valotauluni esiin ja törkkään musiikkia tai puhetta kuulokkeisiini. Iltaa kohden jaksamisen vuoristorata äärimmäistyy. Loppua kohden minut valtaa aina "anna-kun-näytän-miten-kävellään" perkele, ja tahtini kohoaa loppusoitolle ominaiseen crescendoon.

Lahdessa löydän sievän hiekkatien, jonka kautta oikaisen maantieltä. Pieni näätäeläin vipeltää tien yli. Se on ilmeisesti lumikko eli kärpän pienempi sukulainen. Tämä on hyvää vaihtelua raadoille tienvarsilla. Siellä olen nähnyt kaikkea kimmeltävästä sudenkorennosta kettuun, joka haisi hapansilakalta.

Ylitän Nelostien Kariston kohdalla. Tänään on sunnuntai ja autot suhaavat takaisin mökiltä betonin syleilyyn. Tämä on vieras perspektiivi. Muistutus siitä kuinka kapeasti ymmärrämme asioita ympärillämme. 

Illalla saan kaverilta kilautuksen. Vaikka olisi kuinka väsynyt, niin keskustelu oikeastaan mistä vain antaa puhtia. Itsensä unohtaminen vapauttaa ihmisen tietoisten valheidensa kahleista. Olemme hetken enemmän. Pohdin onko vapaus tähän autuaisuuteen itsensä saattamista? Luonnollinen soljuva olotila, niin kuin keskustelu, joka pulppuaa lähteistämme.

Kohta olen taas yksin ja kävelen Prismaan töksäyttelevien ajatuksieni kera. Minulla on vaikka ja mitä ostettavaa, mutta mukaan tarttu ainoastaan vettä, sillä en halua haaskata viimeisiä voimiani ihmisten seassa rivien väleissä ponnisteluun. Ainoastaan ajatus olennaisesta on näinä hetkinä mukanani.

Puristan pakaroistani viimeiset voimat ja saavun Merrasjärvelle. Taas pururadalta pusikkoon ja nopea alueen tutkinta. Tämä kelpaa. Kömmin telttaan ja nautin. Vastarannalla nuorison basso jumputtaa täysillä. Se heille suotakoon.

Yusuf / Cat Stevens: Where Do The Children Play?