Toistoja
5. päivä - 6. kesäkuuta 2020
Mallasjärvi - Heinämaa
Ennen lähtöäni olin haihatellut matkalleni kävelyn jälkeisiä rentouttavia lukuhetkiä ilta-auringossa tai varhain aamulla. Kävelyn jättämä karvas uupumus on minulle toistaiseksi ylitsepääsemätön, ja moni kognitiivinen ajanvietto on kutsu pilkkiin unten maille. Todellisuus on usein haaveita suolaisempi.
Tämän aamun agendana on kuivien jalkapohjien huolto. Olen kuin fakiiri hoiperellessani paljasjaloin rantaan ajetulla soralla. Peseydyn hyisessä vedessä ja päällystän jalkapohjani rakkolaastareilla. Odotan pitkälle päivään, että sateet taukoavat, ja lähden vaappumaan kohti Orimattilaa.
Kukaan ei varmasti ylläty mikäli kerron, että kävely on tylsää ja että päivittäin tapahtuu vähän, jos edes mitään mainitsemisen arvoista. Tiet ovat kaikki samanlaisia ja maisemat luovat vilja-aittoineen ja rikkaruohokenttineen avaraa monotonisuutta. Köpöttelen eteenpäin särkyä ja aikaa vasten taistellen. Olenko kohta perillä? Voinko ottaa tauon? Mitähän kello on?
Usein naureskelen hilpeänä vastaantulevien autoilijoiden katseille. Kaikista yleisimmät ovat katseella minua seuraavat silmät ja ammottava suut. Aivan kuin ihmiset eivät olisi ennen nähneet jaloittelevaa jäärää. Selvästi pienempi osa iloisesti tervehtii minut. Lapset huutelevat ivallisesti "tsemppiä" ja "hyvin menee". Hyvä asia toisaalta, että nulikat tuijottavat ikkunaruutuja ja luonnollista taustavaloa.
Orimattilassa käyn kaupassa ja syön jälleen kuin hevonen. Mahtava nälkä on suuri onni. Se on mielihyvää yksinkertaisimmillaan. Liike ja tankkaus, eli puurtamisen ja purkamisen kierto parantaa synkimmänkin mielen. Ruokailen tammen alla. Jääkylmä Sprite huojentaa oloani.
Tästä kylästä minulle ei jää paljoa kerrottavaa. Livun sen lävitse näkymättömänä sen ihmisiltä. Hieman kirkonkylän ulkopuolella, nainen ajaa ohitseni ja palaa taukopaikkani kohdalle varmistamaan elinvoimaisuuteni. Harvoin sitä näkee miehen metsikön ja tien välissä makaamassa paljaat jalat rinkkansa päällä. Selitän hänelle tekemiseni ja sitten huikataan näkemiin.
Usein naureskelen hilpeänä vastaantulevien autoilijoiden katseille. Kaikista yleisimmät ovat katseella minua seuraavat silmät ja ammottava suut. Aivan kuin ihmiset eivät olisi ennen nähneet jaloittelevaa jäärää. Selvästi pienempi osa iloisesti tervehtii minut. Lapset huutelevat ivallisesti "tsemppiä" ja "hyvin menee". Hyvä asia toisaalta, että nulikat tuijottavat ikkunaruutuja ja luonnollista taustavaloa.
Orimattilassa käyn kaupassa ja syön jälleen kuin hevonen. Mahtava nälkä on suuri onni. Se on mielihyvää yksinkertaisimmillaan. Liike ja tankkaus, eli puurtamisen ja purkamisen kierto parantaa synkimmänkin mielen. Ruokailen tammen alla. Jääkylmä Sprite huojentaa oloani.
Tästä kylästä minulle ei jää paljoa kerrottavaa. Livun sen lävitse näkymättömänä sen ihmisiltä. Hieman kirkonkylän ulkopuolella, nainen ajaa ohitseni ja palaa taukopaikkani kohdalle varmistamaan elinvoimaisuuteni. Harvoin sitä näkee miehen metsikön ja tien välissä makaamassa paljaat jalat rinkkansa päällä. Selitän hänelle tekemiseni ja sitten huikataan näkemiin.
Mitä kauemmaksi kävelen ihmiskeskittymistä, sitä enemmän alueen asukkeja kiinnostavat heidän lähipiirissään tapahtuvat asiat. Tietysti kaikkialla ihmiset ihmettelevät vieraita asioita, mutta rauhaisammissa ympäristöissä tarve ottaa niistä selvää on suurempi. Kaupungeissa asiat on sivuutettava, koska niitä on liiaksi, ja ne muuntuvat suoraan riskeiksi ja konfliktien peloksi.
Näin injektoin logiikkaa mutuillen muutaman anekdootin kautta. Ehkä näin harhailenkin omissa harhoissani, mutta kokemuksieni koulimana minä maailmani tunnen ja ajattelen.
Heinämaassa lyön telttani metsäkankaaseen pellon laitamille. Joka suunnalla on taloja, mutta täällä puiden suojissa olen niiden asukeilta lymyssä. Ainoastaan konsertoivat linnut tietävät minusta, ja ehkäpä naapuruston koirat aitauksissaan ovat nähneet minun livahtavan metsikköön, ja siksi haukkuvat herkeämättä.
Minulla käy tuuri. Myrskyrintama jättää kohdalleni aukon. Ilta-aurinko paistaa ja telttani on kuiva. En ole enää väsynyt. Ryhdyn kirjoittamaan tätä matkapäiväkirjaa. Kyllä tämä tästä.
Kommentit
Lähetä kommentti