Montage

10. ja 11. päivä - 11.-12. kesäkuuta 2020

Sysmä-Hartola-Joutsa

Aika päättää radiohiljaisuus, sillä valtakunnalliset kastajaiset on nyt taputeltu. On myös aika poiketa tutuksi muotoutuneesta kaavasta, ja purkittaa kahden päivän matka Sysmästä Joutsaan tähän yhteen tekstinpätkään.

Matkani jatkui siis Lampinlanlammilta Hartolaan, ja se sujui alkumatkaan nähden verrattain joutuisasti nousevan helleaallon syleilyssä. Uin Joutsjärvessä, mutustin muovisella tuolilla suklaata ja join kuusikossa Hartsportia. Jäin hetkeksi ihailemaan erään kauniin talon ulkopuolelle punaisin tiilin muurattua korkeaa savupiippua, jonka seinämään oli kirjailtu sen valmistumisvuosi. Tässä lintukodossa se vastaa suuren maailman torneja. Harvojen kuriositeettien vuoksi aamu vaihtui illaksi pikapikaa, ja pian olin jo Hartolan Jari-Pekassa syömässä pizzaa. 

Moni varmasti miettii miksi ruokani koostuu ylimitoitetuista annoksista rasvaista moskaa. Jutun juoni piilee siinä, että kaukainen mielihyvä tuo kävelyyni toiveikkuutta ja odotusta. Itse mättämisestä kumpuaa uskoa vauhdikkaaseen palautumiseen, sillä kaloreita tässä hommassa palaa kuumalla liekillä.

Poikkesin Hartolan keskustassa täydentämässä vesivarastot. S-ryhmän osuuskaupoista löytyvät kaakelipyhätöt ovat muuten vertaansa vailla päivät ulkosalla talsivalle vessapaperin kantajalle. Ne ovat yhteisen hyvän vuoksi rakennettuja temppeleitä, joissa keho ja mieli kääntävät uuden tabula rasan.

Loppumatka meni nelostiellä rekkoja väistellessä ja turva-autojen perässä kaahaavia letkoja ihmetellessä. Tällaisissa olosuhteissa koko ja hevosvoimat määrävät eikä kävelijälle heru sympatioita. Olisin vaihtanut mielelläni reittiä, mutta tämä oli ainoa järkevä reitti, sillä seuraavana päivänä minun tuli ehtiä Joutsaan. Laitoin siis päivän kilometrit pakettiin, ja pötkin pakoon lähimpään suojaisaan metsään, jossa pystytin vikkelään telttani kielojen sekaan. 

Seuraavana päivänä kävelin Joutsaan, jossa ABC-ravintolan noutopöytä oli käännetty pandemiasäännöstön mukaan amerikkalaiseksi kouluruokalaksi, jossa tomera täti kauhoi minulle ruoat lautaselle. Tämä ei tuottanut sen suurempia ongelmia, sillä en tavoitellut unelmieni lautasmallia, vaan pyysin kaikkea ja paljon.

Joutsassa sain kyydin maalaismaisemiin, joissa vietin rokuliviikon ja juhannuksen. Halleluja! Etappi tuli maaliin. Siirryin tänä aikana yhdestä tulehdustilasta toiseen, mutta se oli sen arvoista.

Huomenna kerron matkastani Kangasniemelle, ja tämä matkapäiväkirja palaa näin takaisin uralleen reaaliaikaisempana kuin koskaan. Lisäksi lähipäivinä on vuorossa vieraspostaus, jonka sisällöstä en tiedä vielä mitään. Asianosainen saakoon tätä kautta tiedon, että nyt ne verbaaliset briketit grilliin ja turinat tirisemään.

Yli tuhat kilometriä edessä, mutta ainakin olen jo Keski-Suomessa.

Goldmund: Amazing Grace