Keltaisia ajatuksia

14. päivä - 24. kesäkuuta 2020

Kutemajärvi - Pieksämäki

Voiko Särkilammessa uida? Voi, mutta ei tässä kohtaa. Pohja upottaa liikaa. Päädyn punnertamaan itseni matalaan veteen käyttäen hyödyksi pohjan kiviä. Luullakseni nousen vedestä entistä likaisempana, mutta nestejäähdytettynä. Kahden kilometrin jälkeen satun levähdyspaikalle ja löydän portaat Kaiturin vesiin. Eikun lillumaan. Levähdyspaikat ovat välillä tällaisia taivaallisia keitaita.



Tänään on 29 astetta celsiusta läpi päivän. Hyvä puoli on se, että hyönteiset eivät pörrää näin armottoman auringon alla. Toisaalta aina kun lopahdan ajatusloopeiltani varjoon, niin nuo pirulaiset odottavat minua siellä. Kappas, tervetuloa! Mitä saisi olla? Kenties 50 korpihyttystä, kolme paarmaa ja kärpäsiä lisukkeeksi. Kaiken maailman öttiäiset, mölliäiset, nuljaskat ja kiitäjät törmäilevät minuun tai laskeutuvat päälleni. Ajattelen usein olevani niiden tiellä täällä metsässä.

Paarmoilla on outo tapa tulla ensin kokeilemaan nenääni. Varmaan tarkastavat vitaalit arvoni, jonka jälkeen ne käynnistävät hyökkäyksensä toisen vaiheen - ihmisen pinnan katkaisun. Katson tiehen piirettystä varjosta tuon päälakeni yllä suhaavan hävittäjän liikkeitä. Miksi se käyttää niin paljon energiaa tähän toivottomuuden näytökseen. Onko tämä kaikki sille jokin leikki? Mitähän Konsta Pylkkänen tähän sanoisi?
Paarmahan se vain on, se lentelee, se kaartelee, agressiivinen lentotyyli noin yleensä, mutta iholle kun se laskee, niin se on kumman hidas ottaan sen lastinsa kantoon. Mitähän se siinä aprikoi, kun pitäisi vaan puraista eikä sen enempää logistiikan kanssa kuhnata. 

Tänään ajatukseni todella poukkoilevat, ja ajattelijan sinisen ajatuksen sijaan mielentilani on hermostuneen keltainen. Tiet ovat loputtomia suoria. En ole oikein täällä enkä tuolla. Viiletän vaikka pitäisi viilentyä. Näihin hetkiin uudempi, kompleksoitunut ja gruuvi jazz-musiikki on paras valinta. Pääkopan toimimattomuuden voi näin nähdä myös mahdollisuutena.

Tanssahtelen mielessäni lämpöuupumuksen rotkon partaalla ja tauoilla kiitän suomalaisia urheilulääkäreitä heidän työstään Hartwallin laboratorioissa 80-luvulla. Eläköön Hartsport vielä tuhat vuotta. 

Pieksämäen ABC:n peukalo siintää horisontissa. Minulla tirahtaa miltein tippa linssiin. 47 kilometrin palveluttoman stintin jälkeen, tämä on kauneinta mitä olen nähnyt. Hampurilaiset maistuvat toki aivan kamalalta, mutta se ei haittaa. Hörpin kylmää sitruunalimonadia ja tunnen kuinka ilmastointi palvelee minua. Kotvan kuluttua järki palaa päähäni ja pakenen paikalta ärsyttäviä kuulutusmainoksia. Voisi ajatella, että nyt kun olen tänne tullut, niin ei nyt enää tarvitse härnätä.

Löydän Vangasjärveltä jumalallisen sopin teltalleni. Joskus tuntemattoman metsänhoitotien kävely kannattaa. Istahdan rantaan tuodulle penkille ja jään hörppimään alkoholitonta olutta auringonlaskuun. 

Esperanza Spalding: You Have to Dance (feet)