Kävelijän matkapäiväkirja

Tervetuloa lukemaan matkapäiväkirjaa matkastani Helsingistä kohti pohjoista. Ajatuksena on purkaa matkani tähän kanavaan yksi päivä kerrallaan ja avautua henkisestä sekä fyysisestä jaksamisestani. Lähtökohtanani on siis kirjoittaa matkapäiväkirjaa sinuhelaisittain itseni vuoksi, mutta koska olen päättänyt tehdä näistä turinoinneista julkisia, aion ottaa vapauksia asioiden kertomisesta "niin-kuin-ne-olivat", ja muotoilla matkani koitokset juonimaiseen formaattiin eli esittely, konfrontaatio ja ratkaisu.

Esittely

Minä, kävelijänne ja kirjoittajanne, olen 25-vuotias helsinkiläinen opiskelijamies. Olen vailla vakavasti otettavaa urheilutaustaa, en ole käynyt partiota, armeijan kävin soittokunnassa ja olin nukkunut ennen kesäkuuta 2020 kaksi kertaa teltassa. Summa summarum; minun ei pitäisi kävellä lappiin. 

Miksikö sitten teen itselleni näin?

Kuukausi sitten istuin louhikossa järven rannalla tuulessa vääntyneen männyn juurella. Luin kirjaa kunnes tuima tuuli tuuppasi minut ulos jonkun kirjailijan päänupista. Katsahdin ylös mäntyyn, joka seisoi järkähtämättä kalliolla. 

Mieleeni muistui lukemani tieto siitä, että lapissa kasvavassa väinönputkessa on kuusinkertaisesti enemmän tiettyjä ravintoaineita eurooppalaisiin serkkuihinsa verrattuna. Niin kuin lappalainen väinönputki, tuo T-kirjaimen muotoiseksi kasvanut mänty oli tukevampi kuin mukavuudenhaluiset talousmetsien asukit, jotka kasvavat pystysuorina suojaten toisiaan tuulilta.

Mieleeni juolahti kysymys kielikuvan muodossa. Voisinko minä kasvattaa juureni noin vain läpi harmaan kallion, ja millaisia tuulia voisinkaan kestää?

Helmi Biesen teos vuodelta 1921: Vanha mänty

Voiko Lappiin kävellä?

Kuukausi myöhemmin kirjoitan tätä teltassa Orimattilan Heinämaalla. Tuo minulle spontaanisti herännyt kysymys ei ole hellittänyt minusta otettaan sen koommin, mutta olen rapiat 100 kilometriä lähempänä vastausta.

Kutsukaamme siis allekirjoittanutta kävelijäksi, ja tähän blogin kertyvää asioiden vyyhtiä kävelijän matkapäiväkirjaksi. Tylsä nimi tylsälle ajanvietteelle, ja vastapainoksi lennokkaimmille ajatuksilleni.

Tuokoon Ilmatieteenlaitos ja compede matkalleni turvan.

Jean Sibelius, Yo-Yo Ma, Kathryn Stott: Was it a Dream?, Op. 37, No. 4