Jäämerelle

12. päivä - 22. kesäkuuta 2020

Joutsa-Kangasniemi

Takaisin tielle ja suurelle taipaleelle. Näillä näkymin nyt matkataan kohti Jäämerta ilman pidempiä sivupolkuja. Tosin mikäli mitään ainutlaatuista eteen sattuu, niin mikä jottei. Kaikki savolaisista häistä mansikkakarnevaaleihin olisivat kaltaiselleni tutkailijalle paloja palapeliin Suomesta ja sen ihmisistä.



Kävely tuntuu tauon jälkeen ihanalta. Aivan kuin olisin unohtanut kaikki nihkeät tuntemukset, joita olin kävelyjeni aikana tuntenut. Nyt pientare tuntuu vanhalta ystävältä, jonka uudelleenkohtaaminen tuo pintaan euforista tunnelmaa ja lämmittäviä ajatuksia. On hassua huomata kuinka kylmän olutpullon ja rantasaunan vaihtaa mieluusti tähän, kun tietää että tuolla jossain ne maistuvat monin verroin paremmilta.

Pienet muurahaiset poraavat hampaansa minuun maatessani tauolla tien sivussa. Kiinnostaisi tietää lajin nimi, sillä heidän leikkurinsa repivät pahemmin kuin paarman puraisut. Itikoiden pistoksiin olen jo kutakuinkin tottunut, mutta tälläinen poltto ei käy laatuun. Tämän vuoksi levähdyspaikan maasto olisi tärkeää tarkastaa. Muurahaisten sotatantereille laskeutuminen on keskimäärin huono idea.

Äkkiä arvaamatta olenkin jo Kortesalmessa, ja Puulan ylityksen jälkeen Etelä-Savossa. Tiet alkavat hauskasti kiemurella ja järvimaisema toisensa perään kohottaa aatoksiani kesäillassa. Supikoira odottaa tienposkessa ohi ajavaa autoa. Tien ollessa vapaa se jolkottaa laiskasti sen yli ja katoaa pusikkoon. Tuo eläimistön lupiini näytti melko iloiselta veijarilta.

25 kilometriä tulee täyteen. Se on ollut minulle kelpo pituus matkata per päivä. Siitä palautuu nopeasti ja uni tulee silmään vaivatta. Hypin siis jälleen ojan yli metsään. Lyhyen tiedustelun jälkeen löydän mukavan ja kuivan sammalmättään. Jään makaamaan selälleni sen keskelle.
Minulla on 40-50 matkapäivää edessäni. Yli tuhat kilometriä. Lukematon määrä järviä joihin pulahtaa. Ylöspäin sojottava hyttyskäyrä ja punaista hehkuva lämpömittari.

Edit: Johtuen 30 asteen lämpötiloista kirjoittajanne ja kävelijänne prosessori on kuumentunut siihen malliin, että juttujen keksiminen ei mistään on vaikeutunut huomattavasti. Varjossa istuessani kuin aurinkokuivattu tomaatti, koko kroppani ajaa jäähdytysohjelmaa. Vesijäähdytys on tähänastisesti ollut keino, jolla laskentatehoa vapautuu myös asioiden muisteluun ja jäsentelyyn. Nähdään siis seuraavalla järvellä.

Yumi Matsutoya: Downtown Boy