Hyvvee matkoo vuan!
13. päivä - 23. kesäkuuta 2020
Kangasniemi - Kutemajärvi
Hopsansaa ja hoplaa. Hyppelehdin taas jostain puskasta tielle holtittomaan hehkuun. Vesivaraston kulutus toimii nyt säntillisesti säännöstellen. Jokainen ohi ajavan rekan aiheuttama ilmavirtaus on huumaavan hieno asia. Makailen missä milloinkin varjojen suojissa ja maanittelen itseäni hankkimaan 80-luvulle tyypilliset shortsit.
Saavun Kangasniemelle ja suorastaan syöksyn Lounas&Leipä -ravintolan noutopöytään. Keittäjä/kokki/maestro Aili tarjoaa tänään herkullisesti maustettua kanaa, kalakeittoa sekä mielenkiintoisen jutun Jussista, joka pysähtyi syömään Ailin ruokaa matkallaan Jäämerelle vuonna 2010. Lähetti kuulemma kortinkin. Katsotaan mihin minä pystyn. Ehkä lähetän koeputkellisen vettä sieltä.
Paikallinen mies liittyy seuraamme ja käy ilmi, että hän tuntee sukuani vanhemmassa polvessa. Maailma on vielä kovin pieni paikka siellä, missä ihmiset vielä muistavat kyläyhteisöjensä ihmisiä. Täällä nämä juuret vielä elävät. Saan myös kuulla, että Kangasniemellä oli joskus viisi pankkia. Nyt ei ole edes omaa poliisia yhtä Mikkelin leivissä toimivaa sheriffiä lukuunottamatta. Eittämättä maailma laajeni, mutta samassa suhteessa myös pieneni.
Kangasniemen S-Marketilla polkupyörää taluttava ukko kyselee matkastani ja kengistäni. Hän tokaisee että no onhan se nuilla nuorilla jaloilla hyvä männä, ku eivät nimeksikään kuivu ja säry. Hyvvee matkoo vuan! Miehestä aistii, että hän on vanhan kansan savolainen Don Juan.
Kävelen Syvälahden lavan ohi. Siellä on tapaamani ukkokin aikoinaan keikaroinut. Nyt se on tilapäisesti kiinni. Uneksin kuulevani kulkurin valssin sävelet kaukaisuudesta. Kruunupäinen corporate man elävöityy mieleeni. Taidan suositella hänelle tätä viisua.
Näillä lämpötiloilla mieli on ollut ainakin minulle pakko täyttää jollain jytällä, ja näillä kolmen kympin kieppeillä latinalaiset rytmit ovat paras lääke kärsimättömille aivonystyröille. Jollain tasolla sitä nyt samaistuu noiden lämpimien maiden rytmeihin ja esittäjien hikisiin mielentiloihin. Ehkä ilmastonmuutos tuo tullessaan meillekin uudet rytmit ja tanssit.
Vesi loppuu kesken hieman ennen Kutemajärveä. Onneksi paikallinen yrittäjä Verhoomo-Ossi on kotosalla, ja nopean esittelyn jälkeen minulla on putelit täynnä jääkylmää vettä. Ikäväkseni saan kuulla, että paikallinen kyläkauppa on lopullisesti kiinni.
Mikä siellä metsässä liikkuu? Kappas lehmiä. Onpa niillä komeat puitteet. Jään ihailemaan tienposkeen näitä elukoita ennen luin puikkelehdin vastapäiseen saniaisviidakkoon ja Särkilammelle.
Yön hämärissä kuulen taukoamatonta karmivaa mylvintää lehmätilalta. Eivät ne kai noin kovaa meteliä poikiessaan pidä. Kyllä se siitä.
Kommentit
Lähetä kommentti