Hetket

7. päivä - 8. kesäkuuta 2020
Merrasjärvi - Vääksy

Kovalla kuivalla alustalla makaaminen on usein päiväni huippukohta. Päiväni alku ja loppu.

Taivas repeää. Valtatie 24 tulvii. Lompsin kuin jalkoihini olisi teipattu pesusienet. Huoltoasemalla maajussit vitsailevat, että aina sataa. Sade yltyy.

Tänään tulee viikko täyteen. Sen kunniaksi minua odottaa Vääksyssä sänky ja sauna. Makaan Tempur-patjalla. Se muotoutuu minuun. Olenko koskaan tullut nähdyksi tällä tavalla? Olen kuin kermavaahdossa makaava mansikka.


Herään teltasta Merrasjärvellä. Matonpesijät luovat minuun uteliaita katseita poistuessani rannan lähimetsiköstä. Salessa myyjät utelevat matkani määreistä ja suureista. Kassa jää muistelemaan rynnäkkökivääri olallaan marssimiaan taipaleita.

Vesivehmaan kohdalla juon olutta ja vedän burgerin paikatakseni voipuneisuuttani. Kellään ei ole kuulemma mitään kerrottavaa tästä paikasta, kun ei asioita sillä tavalla katso, kun siellä on ikänsä asunut. Takaisin sateeseen astelen. Sysmään lähetellään terkkuja ja naureskellaan terassin sateensuojasta.


Makaan nurmikolla taivasta tuijotellen. Käpytikka käy tutkailemassa puita ympärilläni. Kirkas taivas, mutta valvova instituutio tietää kertoa, että kohta tulee saavista.

Saunassa nostan jalkani ylälauteille ja tunnen sykkeeni voimistuvan, vaikka tiedän rentoutuvani. Haluan vajota näiden lautojen läpi. Missä lie hyvän oloni pohja.


Löydän viimein kämpille ja tottakai juuri silloin, kun sade lakkaa. Makaan puisella terassilla. Hetkessä elo. Eihän sitä ole. On vain tyytyväisyys menneeseen ja tulevaan. Tässä hetkessä on tämä kaikki, vaikka sitten tässä järjestyksessä.

Kommentit