Auringonpistos

9. päivä - 10. kesäkuuta 2020

Sysmä

Huomenta! Kesä on nyt viimeistään täällä. On tullut aika polttaa käsivarret ja kärsiä nestehukasta. Auringon turhan tuliseen rakkauteen ennättää tottua vasta myöhemmin. Pihapiireissä ihmiset vetävät hikisinä ruohonleikkureitaan käyntiin ja robottileikkurit hinkkaavat samaa kohtaa sadatta kertaa. Autotiellä koirat läähättävät takakonteissa ja etupenkeillä. Rusinat rasahtelevat itse kullakin tulikuuman konepellin ääressä ja mainosradion mölyssä. Takapenkillä lapset varmaan kuuntelevat nykyään jotain podcasteja sijoittamisesta tai oppivat, että tuhahtelu tyhmille ihmisille on jokaisen aikuisen mielipuuhaa.

Kävelevä raapustelijanne kaataa ojien reunoilla urheilujuomajauhetta armeijan vihreään kenttäpulloon. Minun elämäni virtaa tutuissa uomissaan. Tänään kävelen 20 km Sysmään pizzeria Fantasiaan, jossa tutustun paikalliseen kulttuuriin, ja tuijotan korttelin ympäri ajavaa autoa. Sysmäläiset puhuvat viereisessä pöydässä, että mihin baariin sitä tästä pitäisi. Joku muistaa mainita, että vaihtoehtoja on yksi, ja niin porukka päätyy pussikaljalle.

Joku sekatyömies siirtää taukopaikkani vieressä puita äänekkäällä nosturihärvelillä. Hän huutaa minulle melun yli kysymyksiä ja ohjeita suuntaani koskien. Minulla ei ole havaintoakaan saammeko toisistamme selvän. Oli sentään kiva jutella. Huutaminen piristää.

Kävelen leirintäalueen ohi. Mikä järki on muuten telttailla merkatuilla maksullisilla alueilla? Eikö se ole vähän sama kuin ostaisi käpyjä jostain R-kioskista. Mietin, vaan että meillä on täällä Suomessa aika poikkeukselliset jokamiehenoikeudet. Saa mennä vaikka alasti hyttysten sytöväksi jonkun toisen saareen, kantaa sinne pallogrillin, ja lähettää savumerkkejä naapureille. Sitten jos tule kränää jonkun maanomistajan kanssa, niin kannattaa kantaa mukanaan esim. viinaa, niin voi olla, että hetken päästä saa vaihdettua maata toiseen pulloon viinaa.

Tämän päiväinen päätöspiste päättömyyksellisille päättelyilleni on lampi, jonka nimi ansaitsisi palkinnon nimensä huonoudesta. Yövyn nähkääs lammella, jonka nimi on Lampilanlammi. Lampimaisin nimi ikinä, josta ei käy ilmi, että se on lampi.

Sitten lopuksi vielä toivomus. Mikäli joku lukijani omaa yhteyden johonkin ylempään, niin voisitko rukoilla puolestani itikoita vastaan. Verenimijät ovat viimeaikoina ymmärtäneet elämänsä tarkoituksen, eivätkä enää haahuile ympärilläni miettien, että mitä minun tulikaan tehdä. Pistin edellä ne käyvät kuolemantanssiinsa, joka on sinänsä ihailtavaa, mutta myrkyt ovat kalliita ja pinnani on poljettu asfalttiin.

Kaksi käkeä kukkuvat kilpaa. Ryteikön läpi näen laiturinlampun syttyvän. Unohdan hyttysverkkoni auki yöksi. Tänä yönä saan useita innokaita vieraita.

Vinícius de Moraes, Toquinho, Quarteto Em Cy: Carta Ao Tom 74