Voiko Lappiin kävellä?

46. päivä - 27. heinäkuuta 2020 Hangasjärven laavu  - Salla ”Näitkö sä sitä kuukkelia”, tyttö kysele e minulta paka tessani laavulla rinkkaani. Kyllä ja nälkäiseltä se vaikutti. Lienee pettyneen allekirjoittaneen tiukasti rajoitettuihin eväsmääriin, sillä yksikään pastan osanen ei joutanut pois minun ja kattilan välistä. Tyttö ja mitä ilmeisemmin hänen hieman vanhempi isoveljensä siirtyvät virveleineen kukin mielensä mukaiseen kalastuspaikkaan. Toivotan kalaonnet ja lähden reippailemaan kohti Sallan kirkonkylää. Siellä minua odottaa hotellihuone omalla saunalla. Aivan hetkisen käveltyäni huomaan mitä ilmeisemmin lasten kesäisen kodin – pienelle aukiolle parkkeeratun asuntovaunun. Äänten perusteella tässä perheessä ei kenties ollakaan himokalastajia, vaan virvelit itsessään ovat se syötti, joka takaa vanhemmille rauhaa tuohon pyörillä liukuvaan tic tac -pastilliin. Parin sadan metrin päässä pysähdyn l ähteelle juomaa n vettä jonkun yhdistyksen varoilla maksetusta kauhasta. Juku,...

Sunnuntaina 16.8.2020 kello 17:03 Norjan aikaa, päätin kukkaroani, hermojani ja jalkojani raastaneen kesän mittaisen eväsretken Finnmarkin lääniin Mikkelsnesiin. Toisin on matkapäiväkirjan laita. Ajattelen, että matkaani sanoittanut kirjoittaja jäi Saariselälle baariin, kun kävelijä kaahasi nelostielle kohti Ivaloa. Huomenna hän on kuitenkin nouseva bussiin Rovaniemelle, josta matka jatkuu kohti kotoutumisen häiriöitä ja ihka oikeaa näppäimistöä. Epäsoveliaasti päätän kuitenkin kävelijänä osuuteni lopputeksteihin ennenaikoja. Kirjoitus viimeisestä päivästä seuraa tietysti vasta myöhemmin. Nyt haluan ainoastaan kohdentaa kiitoksia ja arvostusta. Kiitos eritoten apurilleni, että päivästä toiseen laitoit tekstejäni ja kuvia blogiin. Jos näin ei olisi ollut, olisi kirjoitus Salahminjärvestä todennäköisesti julkaistu ensimmäisenä adventtina. Kiitokset teille kaikille, jotka autoitte tai annoitte puhtia urakkaan täällä tien päällä tai langan päässä. Tiedätte kyllä keitä olette. Kiit...

45. päivä - 26. heinäkuuta 2020 Konttilammen kota - Hangasjärven laavu Sadepäivä ja olen lopen uupunut. Maatessa kehon rasitus painaa kroppani kiinni makuualustaan. Itseni ylös kamppailun jälkeen huomaa taas, että on päivä uus. Raikas ilma ravitsee mielen, ja voi vain ihmetellä miten äsken oli niin lukossa. Nousen Ylempään Palotunturiin ja laskeudun Palotunturin kodalle sadetta karkuun. Makailen kodassa, syön riisikakkuja ja valitsen kuvia matkapäiväkirjaan. Olen oppinut tällä reissulla aika hyvin sen, että tarkoista suunnitelmista ei ole juuri hyötyä ja on mukavempaa reagoida omiin fiiliksiin, jotka ovat pääosin rasituksen ja säiden sanelemia. Lopulta routa ajaa kävelijän eteenpäin, sillä ylimääräistä ruokaa ei ole mukana ja palo päättää matka on läsnä enenevissä määrin. Matka jatkuu kiemurtelevaa ja ohutta maakaistaletta poikki komean suomaiseman. Suksenpaistamalammin laavulla lepäilen ja suihkuttelen myrkkyjä, sillä sääsket ovat vihaisia. Olen kuullut, että ne käyttäytyv...

44. päivä - 25. heinäkuuta 2020 Perttumakosken laavu - Konttilammen kota Kosken kohina on loistava ambianssi. Siihen oli mainiota nukahtaa. Keski-ikäinen kolmikko kuitenkin herättää minut makoisilta unilta aamuvarhain. "Tältä näyttää ensimmäistä vaellustaan tekevä mies", paikalle ensimmäisenä saapunut tuumaa. Aurinko porottaa jo mukavasti laavun tulipaikalle. Seurue on kävellyt ehkä 6 kilometriä. Miehistä lihavimman jaksamisesta on lyöty jo vetoa. Kolmikon kokenein kettu toimii veturina. Hassu porukka.  Seuraavaksi paikalle ilmestyy ruokailemaan 11-vuotias poika ja hänen äitinsä. Yllättävien käänteiden kautta puhumme pian pojan kanssa CS-tietokonepelistä. Poika tulittaa minulle vaikka mitä meemejä, joista puolia en itse edes ymmärrä. Hetken mieleni pääsee arkisiin asioihin kiinni, ja huomaan kaipauksen kolkuttavan sydämeni kamiinaa. Kiitän aamupalatuokiosta ja Mars matkaan. Onkohan kyseistä suklaapatukkaa ikinä mainostettu noin? Aikamoinen kämmi, jos ei. Täydel...

42. ja 43. päivä - 23.-24. heinäkuuta 2020 Kitka- Ristikallio - Perttumakosken laavu Porot tömistelevät minut aamulla hereille. Ne juoksevat edestakaisin aina pysähtyen telttani kohdalle kummastelemaan. Ulkona teltasta todistan, kun lauman hännän huippu melkein rysäyttää päin telttaani. Se tekee kuitenkin ketterän väistöliikkeen aivan liian lähellä asumustani. Vietän vienon hetken vitostiellä, kunnes jatkan Sallantielle. Pysähdyn Käylän Salelle taukoilemaan keskelle paikallisten torikokousta. Istahdan alas keskelle vuolasta keskustelua. Politiikkaa, viime aikoina kuolleita, Käylän osuuspankin taseiden mukaan kaikki täällä ovat miljonäärejä. Yksi miehistä tarjoaa kyytiä ja jää toistelemaan motivaationi tasoa, kun kyydistä kieltäydyn. Väki kaikkoaa ja ostan kaupasta lounaseväät. Pilvet nousevat horisontissa puiden takaa kuin nepalilainen vuoristo. Annan hetken mielikuvitukseni laukata. Himalajan ylänköjen sijaan uneksin nepalilaisesta ruoasta ja kylmästä oluesta. Tila...

41. päivä - 22. heinäkuuta 2020 Riisitunturi - Kitka (Kuusamo) Jos nukkuu suositun retkeilykohteen autiotuvassa, kannattaa jättää jotain vähäistä omaisuutta kuivumaan ulos, jotta reippaat retkeilijät eivät heti aamukuudelta kolistele sisään kirjoittamaan vieraskirjaa. Nousen ylös noin kello kymmeneltä. Avaan tuvan oven ja hieron silmiä. Kymmeniä ihmisiä parveilee ympärillä. Otan rinkan sadesuojan mukaani ulkoa kuivumasta. Heti sisään astuvat ensimmäiset vieraat. Peremmälle vaan! Syön keittokatoksella aamupalan ja huikkaan heipat ystävällisille siilinjärveläisille koirineen. Sain hyvän neuvon Karhunkierrokselle liittymisestä. UKK-reitti jatkuu Riisitunturin kansallispuiston jälkeen Rukalta Karhunkierroksen alusta. Minulla ei ole kuitenkaan intoa patikoida kymmeniä kilometrejä etelään, joten aion lähteä Karhunkierrokselle Sallantieltä. Lisäksi olen kuullut, että Riisitunturilta lähtevä polku on yhtä pöheikköä. Vedän tässäkin mutkat suoriksi ja lähden autotielle. ...

40. päivä - 21. heinäkuuta 2020 Ahmantupa - Riisitunturin autiotupa Autiotupakämppikseni puhuu ulkona vakuutusyhtiön edustajan kanssa. Se siitä lomasta, hän sanoo astuessani ulos. Heillä on vesivahinko vuokra-asunnossaan eikä omistaja, isännöinti tai vakuutusyhtiö ota asiasta vastuuta. Lisäksi hiiret ovat käyneet yöllä syömässä pariskunnan ruokia ja kotona testattu pannukakku tarttui paistaessa paistinpannuun kiinni. Nyt on muuten harvinaisen huono putki päällä. Lähden puolilta päivin pitkien yöunien saattelemana takaisin ylös tunturiin. Melko kivulias tapa aloittaa päivä, mutta on sinänsä hyvä, että heti ensiaskeleilla lyödään luulot veks. Nousen Iso-Karitunturin laelle. Poro sarvineen köllöttelee polulla. Se nousee ylös katsoen mikä ihme sieltä tulee. Olemme lopulta ehkä muutaman metrin päässä toisistamme, kunnes se tajuaa väistää. Taukoilen runsaalla mustikkamättäällä ja lapan pulleita marjoja suuhuni. Painava rinkka ja nousut vaativat tiheämpää taukoilua, mutta onneks...